#jär­jes­tö­suun­nit­te­li­ja­juok­see syys­kuus­sa

Jär­jes­tö­suun­nit­te­li­ja sai syys­kuus­sa ilok­seen haas­ta­tel­la Cit­roen Nais­ten Kym­pin tapah­tu­ma­pääl­lik­köä, Miia Laak­sos­ta, Suo­men Urhei­lu­lii­tos­ta. Tämän aktii­vi­sen, eläin­rak­kaan ja oman avan­to­uin­ti­ryh­män­sä­kin vas­tuu­hen­ki­lö­nä toi­mi­van tapah­tu­ma­jär­jes­tä­jän kans­sa jutus­tel­tiin itse Nais­ten Kym­pis­tä ja sen his­to­rias­ta sekä hänen omas­ta työs­tään ja suh­tees­taan lii­kun­taan. Kyl­lä­pä oli kiva, pol­vei­le­va ja mie­len­kiin­toi­nen kes­kus­te­lu!

Nais­ten Kymp­pi – hyvän mie­len tapah­tu­ma

Men­nään aluk­si tapah­tu­man ide­aan. Nais­ten Kymp­pi­hän on nykyi­sin Suo­men Urhei­lu­lii­ton omis­ta­ma tapah­tu­ma, jon­ka tuot­to jae­taan urhei­luseu­roil­le nuo­ri­so- ja aikui­sur­hei­lun tuke­mi­sek­si. Kysees­sä on mata­lan kyn­nyk­sen tapah­tu­ma ja aja­tuk­se­na on, että yhdes­sä lii­ku­taan, ollaan, tsem­pa­taan ja pide­tään haus­kaa. Len­kil­lä ei ole ajan­ot­toa eikä pako­te­ta juok­se­maan rin­ta­nu­me­ron kans­sa. Lenk­ki­reit­ti on (kuten nimes­tä voi ehkä pää­tel­lä) pituu­del­taan noin 10 kilo­met­riä.

Tapah­tu­man yhtey­des­sä toi­mii aktii­vi­nen tapah­tu­ma­to­ri, jos­sa yhteis­työ­kump­pa­nit tuo­vat esil­le tuot­tei­taan ja toi­min­taan­sa. Tapah­tu­ma-alu­een laval­la on ohjel­maa, kuten artis­te­ja, puhu­jia ja jum­pan­ve­tä­jiä. Vuo­den 2021 esiin­ty­jä on Aika­ko­ne ja maa­lis­sa odot­taa jäl­leen erit­täin hyvä pik­nik herk­kui­neen. Osal­lis­tu­jat saa­vat lah­ja­kas­sit, jot­ka voi­vat sisäl­tää esi­mer­kik­si jää­te­löä ja alko­ho­li­ton­ta skump­paa (kuten vii­me vuon­na oli). Unoh­tuu kaik­ki mur­heet vii­meis­tään sii­hen!

Aika juok­see – his­to­ri­aa kasa­ril­ta koro­naan

Nais­ten Kym­pin his­to­ria alkaa 1980-luvun alus­ta, jol­loin pari yhdes­sä lenk­kei­le­vää nais­ta sai pää­hän­pis­ton, että pitäi­si perus­taa tapah­tu­ma, jos­sa tava­taan, lii­ku­taan ja urheil­laan ei-niin-vaka­val­la men­ta­li­tee­til­la. Ensim­mäi­nen Nais­ten Kymp­pi jär­jes­tet­tiin vuon­na 1984 ja sii­hen osal­lis­tui 368 juok­si­jaa. Paik­ka­na oli Kai­vo­puis­to, jos­sa lenk­ki vei­vat­tiin aina vuo­teen 1993 asti. Läh­tö tapah­tui Hel­sin­gin Olym­pias­ta­dio­nil­ta vuo­si­na 1994–1998, jon­ka jäl­keen tapah­tu­ma­paik­ka­na on ollut Sta­di­kan ja Kisa­hal­lin ympä­ris­tö, Töö­lön­lah­ti, Kan­sa­lais­to­ri ja vuon­na 2019 Män­ty­mäen kent­tä. Tapah­tu­man pai­sues­sa Suo­men Urhei­lu­liit­to osti vuon­na 1989 Nais­ten Kym­pin brän­din ja jär­jes­tä­jä­nä alkoi toi­mia Ilo­Met­ri Oy.

Osal­lis­tu­jaen­nä­tys pamau­tet­tiin vuon­na 1990; 32 000 ihmis­tä oli läh­te­nyt mukaan len­kil­le! Miia ker­too, että 90-luvul­la perus­tet­tiin usei­ta tapah­tu­mia ja moni tapah­tu­ma­jär­jes­tä­jä teki tuol­loin ennä­tyk­siä. Noi­den huip­pu­vuo­sien jäl­keen osal­lis­tu­ja­mää­räs­sä ajan kulues­sa ollut not­kah­dus­ta, mut­ta nyt kävi­jä­mää­rä on jäl­leen nousu­joh­tei­nen. Tämän kevään lenk­kiin oli maa­lis­kuu­hun men­nes­sä ilmoit­tau­tu­nut noin 4000 hen­ki­löä, ja arvio lopul­li­ses­ta osal­lis­tu­ja­mää­räs­tä lähen­te­li 8000:aa. Kun­nes koro­na. Tapah­tu­ma jou­dut­tiin siir­tä­mään kevääl­tä ensin elo­kuul­le ja sit­ten seu­raa­val­le vuo­del­le eli 29.5.2021, jol­loin myös #jär­jes­tö­suun­nit­te­li­ja­juok­see.

Eläin­ra­kas, urhei­le­va tapah­tu­ma-ammat­ti­lai­nen

Miia Laak­so­ses­ta tuli vuon­na 2018 Cit­roen Nais­ten Kym­pin tapah­tu­ma­pääl­lik­kö ja Suo­men Urhei­lu­liit­to ry toi­mi tapah­tu­man jär­jes­tä­jä­nä ensim­mäis­tä ker­taa vuon­na 2019 Ilo­Met­ri Oy:n siir­tyes­sä mui­den tapah­tu­mien jär­jes­tä­mi­seen. Mii­al­la on noin 15 vuo­den koke­mus tapah­tu­mien jär­jes­tä­mi­ses­tä, vah­vuu­te­naan juu­ri­kin nais­ten tapah­tu­mien teke­mi­nen. Ennen Urhei­lu­lii­ton pes­tiä hän on muun muas­sa jär­jes­tä­nyt Fors­san Sala­mas­sa lii­kun­ta­ta­pah­tu­ma­kier­tuet­ta ja mara­ton­ta­pah­tu­maa sekä työs­ken­nel­lyt vuo­si­kausia urhei­lu­kau­pan sisää­nos­ta­ja­na.

Miia asuu per­heen­sä sekä kol­men hevo­sen, kis­san, koi­ran, kano­jen ja kukon kans­sa. Hevo­sia Miia on omis­ta­nut vuo­des­ta ‑86 alkaen. Eli­kot ovat olleet lähel­lä sydän­tä aina sii­tä asti, kun isä vei 3‑vuotiaana hevo­sen sel­kään. Tämän het­ken vapaa-ajan urhei­lu on suu­ril­ta osin kisaa­mis­ta kou­lu­rat­sas­tuk­ses­sa. Mitä juok­suun tulee, on äidin kans­sa äitien­päi­vä­nä osal­lis­tut­tu jo nuo­re­na Nais­ten Kymp­piin. Lisäk­si mara­to­ne­ja on ker­ty­nyt koko­nais­ta kol­me, ja puo­li­ma­ra­to­ne­ja pari­sen­kym­men­tä. Har­ras­tuk­si­na on ollut myös triath­lo­nia, Rogai­nin­gia, Body Pum­pia, joo­gaa ja agi­li­tyä koi­ran kans­sa. Lii­kun­ta ei kui­ten­kaan aina ole ollut mie­lui­saa.

Perus­kou­lun lii­kun­ta­tun­neis­ta jäi Mii­al­le trau­mo­ja. Liik­ku­mi­nen okset­ti tuol­loin. Miia koki ope­tuk­sen huo­nok­si ja lajit epä­mie­lui­sik­si. Oli nöy­ryyt­tä­mis­tä ja moit­ti­mis­ta mui­den edes­sä. Kiin­nos­tus ja palo lii­kun­taan alkoi lopul­ta ammat­ti­kou­lun opet­ta­jan ansios­ta noin 17-vuo­ti­aa­na. Miia ker­too, että lenk­kiä on tuon jäl­keen juos­tu pal­jon ja kovaa, jopa uupu­muk­seen asti; on ollut yli­ra­si­tus­ti­laa ja rasi­tus­vam­mo­ja­kin. Sit­ten Mii­al­le teh­tiin juok­suoh­jel­ma, joka sisäl­si moni­puo­lis­ta lii­kun­taa juok­se­mi­sen lisäk­si. Näin alkoi tul­la ennä­tyk­siä mara­to­nil­la ja puo­lik­kaal­la. Oikea levon, len­kin ja rasit­ta­vuu­den ryt­mit­tä­mi­nen löy­tyi tuol­loin ja Mii­an mie­les­tä se on avai­na­se­mas­sa par­hai­den tulos­ten syn­ty­mi­ses­sä.

Suu­re­na apu­na kehon­huol­los­sa on ollut avan­to­uin­ti­har­ras­tus, jon­ka seu­rauk­se­na lonk­ka- ja sel­kä­ki­vut ovat hel­pot­ta­neet ja uni on paran­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti. Itsel­le on myös olta­va armol­li­nen ja muis­tet­ta­va, että kun­to kas­vaa levos­sa. Keho on vuo­sien var­rel­la tot­tu­nut läm­pö­ti­la­vaih­te­lui­hin, niin sanot­tu avan­to­uin­ti­kun­to on kas­va­nut. Kesäi­sin Mii­aa ei kuten­kaan edel­leen­kään saa uimaan, ellei vesi ole 30-asteis­ta!

Yksi vuo­si – yksi pro­jek­ti

Nais­ten Kym­pin jär­jes­tä­mi­nen kes­tää vuo­den. Ennen kuin edel­li­sen vuo­den tapah­tu­ma on tapu­tel­tu, on seu­raa­van vuo­den päi­vä olta­va lyö­ty­nä luk­koon. Myös tapah­tu­man seu­raa­va ilmoit­tau­tu­mi­nen on tuol­loin jo auki. Paik­kaa on sel­vi­tel­ty ja alus­ta­vat varauk­set Hel­sin­gin kau­pun­gil­le teh­ty. Ajan­koh­dan suun­nit­te­lus­sa on otet­ta­va huo­mioon muut päi­vät ja tapah­tu­mat, kuten äitien­päi­vä, hela­tors­tai, val­mis­tu­jai­set, HCRD… Pal­jon teke­mis­tä on alus­ta asti, myyn­tiä ja kump­pa­nei­den hakua. Miia ei itse tee myyn­tiä, mut­ta mark­ki­noi ja etsii yhteis­työ­kump­pa­nei­ta sekä antaa ideoi­taan.

Kesä­lo­mien jäl­keen alkaa tapah­tu­man ilmeen miet­ti­mi­nen, media­kort­tien teko ja kon­tak­tien otto yri­tyk­siin. Miia on ainoa koko­päi­väi­nen työn­te­ki­jä Nais­ten Kym­pis­sä. Työ­tä tekee myös osa-aikai­ses­ti oman työn­sä ohel­la 3–5 hen­ki­löä, joi­den teh­tä­viä ovat myyn­ti, säh­kö­pos­tei­hin ja kyse­lyi­hin vas­taa­mi­nen sekä rei­tin hoi­ta­mi­nen ja sopi­mi­nen Hel­sin­gin kau­pun­gin ja polii­sin kans­sa. Miia koor­di­noi hei­dän sekä noin 400 tal­koo­työ­läi­sen teke­mis­tä. Urhei­luseu­rat saa­vat tukea toi­min­nal­leen tal­koo­työs­tä mak­se­tul­la kor­vauk­sel­la. Haluk­kai­ta osal­lis­tu­jia on pal­jon, jopa niin pal­jon, ettei­vät kaik­ki mah­du mukaan.

Koko Mii­an kevät on hyvin vil­kas ja tapah­tu­ma­päi­vä on täyn­nä adre­na­lii­nia. Vas­ta ensim­mäi­sen star­tin jäl­keen voi huo­kais­ta ja itse­kin pää­see naut­ti­maan pik­ni­kis­tä. Koti­mat­ka koit­taa kui­ten­kin vas­ta kel­lo 01 yöl­lä kai­ken kor­jaa­mi­sen ja sii­voa­mi­sen jäl­keen. Ensi vuon­na on onnek­si odo­tet­ta­vis­sa lisää poruk­kaa rin­nal­le näi­hin hom­miin.

Miia, min­kä­lai­nen on hyvä tapah­tu­ma­pääl­lik­kö? ‑Pitää olla erin­omai­nen orga­ni­soin­ti­ky­ky ja kyl­mä pää. Lisäk­si tar­vi­taan nope­aa rea­goin­tia ja vah­vuut­ta teh­dä pää­tök­siä nopeas­ti. Myös tun­to­sar­via tar­vi­taan eikä saa her­mos­tua. Tapah­tu­man jär­jes­tä­mi­ses­sä on muka­na pal­jon eri­lai­sia ihmi­siä ja eri­lai­sia työn­te­ki­jöi­tä; kaik­kien kans­sa on pys­tyt­tä­vä toi­mi­maan.

Tule­vai­suu­den tuu­lia ja adre­na­lii­nia

Tule­vai­suu­den haas­tei­ta Cit­roen Nais­ten Kym­pil­le ovat uudis­tu­va some- ja digi­mark­ki­noin­ti sekä se, miten 25–35-vuotiaita saa­daan lisää mukaan liik­ku­maan. Miten tavoit­taa ne, jot­ka eivät ole kos­kaan osal­lis­tu­neet? 1990-luvun suu­riin ikä­luok­kiin kuu­lu­vat aktii­vi­juok­si­jat ikään­ty­vät, ja kun vai­vo­ja tulee, he jää­vät pik­ku­hil­jaa pois. Väki väis­tä­mät­tä vähe­nee.

Kevään 2020 tapah­tu­ma siir­tyi koro­nan takia aluk­si elo­kuul­le ja sen piti pala­ta tuol­loin alku­juu­ril­leen Kai­vo­puis­toon. Tämä kui­ten­kin jäi sat­tu­nees­ta syys­tä toteu­tu­mat­ta. Vuo­si 2021 on vie­lä pai­kan suh­teen auki, mie­len­kiin­toi­sia vaih­toeh­to­ja on sil­ti virit­teil­lä.

Lopuk­si, miten kan­nus­tai­sit aloit­te­le­vaa, 10 km täh­tää­vää juok­si­jaa? ‑Aina ei tun­nu kival­ta, ei fii­lis eikä fysiik­ka. Pitää kuun­nel­la omaa kehoa ja teh­dä välil­lä pie­nem­pi lenk­ki tai jota­kin muu­ta. Hyvin herk­kä kan­nat­taa olla rasi­tus­vam­mo­jen suh­teen. Nii­tä voi tul­la joh­tuen esi­mer­kik­si askel­luk­ses­ta, ken­gis­tä, asen­nos­ta tai ryt­mis­tä. Jos läh­tö­koh­ta­na on huo­no kun­to, on hyvä aloit­taa teke­mäl­lä usein, mut­ta vähän ker­ral­laan, pik­ku­hil­jaa nos­taen mää­rää ja aikaa ylös­päin. Aina ei tar­vit­se juos­ta, myös käve­ly on hyvä. Kehon­huol­toon esi­mer­kik­si avan­to­uin­tia, venyt­te­lyä ja Pila­tes­ta. Muis­ta palau­tu­mi­nen! Saa­vu­tet­tu hyvän olon tun­ne ja adre­na­lii­ni kan­nus­ta­vat jat­ka­maan.

Kii­tos Miia, näil­lä men­nään!

tun­ne­rin­ta­si #oma­tark­kai­lu #rin­ta­syö­pä #cit­roen­nais­ten­kymp­pi #jär­jes­tö­suun­nit­te­li­ja­juok­see