#Jär­jes­tö­suun­nit­te­li­ja­Juok­see vapun kyn­nyk­sel­lä

Se on kave­rit kevään paras juh­la ovel­la, vap­pu! Vapus­ta tulee mie­leen ilma­pal­lot, ser­pen­tii­ni, eri­lai­set hatut, tans­si, ilo, nau­ru, aurin­ko, sima ja mun­kit. Ja ihmi­set! Voi ihmi­set. Ensi vuon­na pääs­tään vapaas­ti juh­li­maan vap­pua, olen sii­tä var­ma.

Mut­ta onpa kevät men­nyt nopeas­ti! Huh­ti­kuu sujah­ti itse edes­tään ja tou­ko­kuu kol­kut­te­lee. Huh­ti­kuun puo­li­vä­lis­sä tuli 10 kilo­met­riä täy­teen höl­kä­ten. Kyl­lä­pä tun­tui hyväl­tä! Pait­si jalois­sa. Otti­vat var­maan sok­ki­reak­tion, kun tein perin­tei­set; juok­su­tauon jäl­keen läk­sin heti kym­pil­le (ensim­mäis­tä ker­taa koko kam­pan­jan aika­na) enkä veny­tel­lyt len­kin jäl­keen. Toi­min siis täy­sin päin­vas­tai­ses­ti suh­tees­sa kam­pan­jam­me ide­aan ja ehdo­tuk­siin. Sanoi­sin, että don’t do it.

Täl­lä ker­taa pää­tin höl­kä­tä ilman musiik­kia. Luin nimit­täin jos­ta­kin, että jos tar­koi­tuk­se­na on juos­ta pit­kä lenk­ki rau­hal­li­seen tah­tiin, vauh­di­kas soi­tan­ta taus­tal­la ei ole hyvä idea. Tuol­loin on ris­ki, että aske­leet kiih­ty­vät tur­han­kin kovaan vauh­tiin. Tun­nis­tan tämän oikein hyvin, kir­joi­tin­han vii­me blo­gis­sa mai­nios­ta voi­mas­ta, joka syn­tyy, kun kor­va­la­puis­ta tulee hyvä kap­pa­le. Seu­rauk­se­na täs­tä on lii­tä­mi­sen tun­ne, huo­li­mat­ta ohit­te­le­vis­ta mum­mois­ta.

Ohit­te­le­via mum­mo­ja tai ei, olin aika yllät­ty­nyt, että lenk­ki sujui. Var­sin­kin ilman kuu­mia musiik­ki­ryt­me­jä. Luu­li­sin, että keväi­sel­lä ympä­ris­töl­lä on tähän vai­ku­tuk­sen­sa. Kevät on tääl­lä ja hölk­kä­rei­tit sen kun para­ne­vat. Lin­nut lau­la­vat useis­sa eri äänis­sä ja ympä­ril­lä alkaa viher­tää. Aurin­ko pais­taa sil­miin ja jos­sain tuok­suu gril­li. Mie­li ja moti­vaa­tio para­ne­vat. Hymy nousee hies­tä suo­lai­sil­le huu­lil­le.

Pysäh­dyt­tyä­ni 10 kilo­met­rin koh­dal­la, tapu­tin itseä­ni leveän hymyn saat­te­le­ma­na olal­le, ja kehai­sin ääneen: Hyvä minä, hie­nos­ti teh­ty.

Ohi­kul­ki­ja ihmet­te­li.

Toi­nen muis­te­lo on taan­noi­sel­ta, myös­kin hyvin aurin­koi­sel­ta, käve­ly­len­kil­tä­ni, joka oli väli­ne- ja musiik­kiur­hei­lua par­haim­mil­laan. Yllä­ni minul­la oli kaik­ki veh­keet; sau­vat, urhei­lu­kel­lo ja punai­set, isot kor­va­kuu­lok­kee­ni. Lenk­ki­ni iloi­sim­mal­la het­kel­lä kuu­lok­keis­sa soi Her­rey­sin voi­to­kas Euro­vii­su-kap­pa­le Dig­gi­loo Dig­gi­ley vuo­del­ta 1984 (vah­va suo­si­tus). Gyl­le­ne skor eli kul­tai­set ken­gät vie­lä puut­tui­vat asus­ta­ni, mut­ta fii­lis oli mitä mah­ta­vin. Saa kuul­kaa jo aurin­ko­ras­vaa­kin lait­taa nenän­pää­hän, ettei ala punoit­ta­maan. Kes­ki-ikä, here I come.

Uuteen välie­tap­piin, eli Vir­tu­aa­li­kymp­piin, on kuu­kausi aikaa. Alan ole­maan sitä miel­tä, että kyl­lä sii­tä juos­ten sel­vi­tään. Mut­ta nyt, kuten toi­nen lii­kun­nal­li­nen kam­pan­jam­me, Tans­sii tis­sien kans­sa, tote­aa 30.4. päi­vi­tyk­ses­sään: Tans­si itse­si vap­puun!

Hyvää vap­pua ihmi­set!

Oli­ko tämä sivu hyö­dyl­li­nen?
Kyl­läEi