Tun­ne rin­ta­si 30 vuot­ta

Kaik­kien nais­ten pitäi­si voi­da hyväk­syä itsen­sä sel­lai­se­na kuin on ja osa­ta rakas­taa omaa keho­aan. Jokai­sen rin­nat ovat kau­niit juu­ri sel­lai­si­na kuin ne ovat. Jo nuo­re­na tutus­tu­mi­nen omaan kehoon on tär­ke­ää; tun­tu­ma sii­hen mil­tä omat rin­nat tun­tu­vat, on oleel­li­nen kos­ka muu­tos­ta ei huo­maa, ellei tie­dä mil­tä rin­nat yleen­sä tun­tu­vat.

Rin­ta­syö­pä ylei­sim­pä­nä nais­ten syö­pä­nä kos­ket­taa elä­mäm­me aika­na useim­pia meis­tä joko itse sai­ras­tet­tu­na tai lähi­pii­ris­sä. Syö­pä­diag­noo­sin saa­mi­nen on aina shok­ki, vaik­ka rin­ta­syö­vän eloon­jää­mis­pro­sent­ti nyky-Suo­mes­sa onkin hyvä. Suo­mes­sa vii­den vuo­den jäl­keen elos­sao­lo­lu­ku on 91 pro­sent­tia. Tehok­kaan hoi­to­ket­jun lisäk­si ver­tais­tuel­la ja kan­sa­lais­jär­jes­töil­lä on iso roo­li sai­ras­tu­neel­le. Vapaa­eh­tois­työn mer­ki­tys on suu­ri ja on hie­noa, että sitä teh­dään niin pal­jon.

Mar­tat oli­vat edel­lä­kä­vi­jöi­tä rin­ta­syö­vän vas­tai­ses­sa työs­sä. Mer­kit­tä­vä­nä nais­ten hyvin­voin­ti­jär­jes­tö­nä Mar­tat oli­vat muka­na Pro Maman (myö­hem­min Tun­ne rin­ta­si ry) perus­ta­mi­ses­sa 1992 ja jo 1970-luvun alus­sa, jol­loin tut­ki­muk­seen rin­ta­syö­vän var­hai­sek­si totea­mi­sek­si osal­lis­tui noin 56 000 Mart­taa.

Rin­ta­syö­pään sai­ras­tui tuo­hon aikaan yksi nai­nen tuhan­nes­ta ja se todet­tiin usein myö­häi­ses­sä vai­hees­sa hoi­toen­nus­teen olles­sa huo­no. Mart­to­jen kak­si­vuo­ti­nen rin­to­jen oma­tark­kai­lu osoit­ti tark­kai­lun kan­nat­ta­van, sil­lä se lähes kak­sin­ker­tais­ti todet­tu­jen uusien rin­ta­syö­pien mää­rän. Suu­ri osa tapauk­sis­ta oli var­hai­sem­mas­sa vai­hees­sa ja näin hel­pom­pia hoi­taa.

Edel­leen tar­vi­taan sekä opas­tus­ta että huo­len­pi­toa. Rin­ta­syö­vän totea­mi­sek­si tar­vi­taan toi­si­aan täy­den­tä­viä mene­tel­miä: lää­kä­rin teke­mää rin­to­jen tar­kas­tus­ta, mam­mo­gra­fia­seu­lon­taa ja oma­tark­kai­lua. Nyky­ään uusia rin­ta­syö­pä­ta­pauk­sia havai­taan vuo­sit­tain lähes 5 000.

Syö­vät ovat lisään­ty­neet mut­ta samal­la hoi­dot ovat paran­tu­neet. Ennal­taeh­käi­syn mer­ki­tys­tä ei pidä unoh­taa, vaan tär­kein­tä on vält­tää ris­ki­te­ki­jöi­tä. Rin­ta­syö­vän var­hai­sen löy­ty­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on rin­to­jen oma­tut­ki­mi­nen, ja myös seu­lon­nat ovat Suo­mes­sa hyväl­lä mal­lil­la. Mam­mo­gra­fia­seu­lon­nat pitäi­si ulot­taa myös yli 70-vuo­tiai­siin nai­siin. Aivan kes­kei­ses­sä osas­sa on itse­tun­te­mus ja ‑tark­kai­lu. Rin­ta­syö­vän oireet ovat moni­nai­sia, eikä pie­nem­män­kään muu­tok­sen vuok­si pidä epä­röi­dä lää­kä­riin menoa.

Voim­me olla ylpei­tä, Suo­men onnis­tu­nees­ta ja tehok­kaas­ta yhdis­tel­mäs­tä oma­tark­kai­lua ja mak­su­ton­ta seu­lon­taa. Sii­tä voi­tai­siin ottaa mal­lia mui­den­kin syö­pien var­hai­sen totea­mi­sen edis­tä­mi­seen.

Tun­ne rin­ta­si ry on teh­nyt upe­aa työ­tä suo­ma­lais­ten nais­ten ter­vey­den edis­tä­mi­ses­sä. Läm­pi­mäs­ti onnea ja menes­tys­tä jat­kos­sa­kin tär­keän vies­tin vie­mi­ses­sä!

Sir­pa Pie­ti­käi­nen, Euro­par­la­men­taa­rik­ko

Kuva: HS, Sami Kero