30 vuot­ta rin­nat kes­kiös­sä, posi­tii­vi­suus edel­lä

Elet­tiin vuot­ta 2016 ja Pro Mama ry:n nimen muut­ta­mi­ses­ta oli kes­kus­tel­tu jo vii­si vuot­ta. Aluk­si poh­dit­tiin, voi­ko nimeä yli­pää­tään muut­taa. Se poh­jau­tui hyvin vah­vas­ti jär­jes­tön his­to­ri­aan. Vii­mein, monen kokouk­sen ja nimi­vaih­toeh­don jäl­keen nimi muu­tet­tiin äänes­tyk­sen perus­teel­la. Uusi nimi vie suo­raan asian yti­meen, on moder­ni ja roh­kea…

***

Entä jär­jes­tön his­to­ria? Vuon­na 1973 start­ta­si eri­kois­lää­kä­ri Gise­la Gästri­nin ja Mart­to­jen kah­den vuo­den mit­tai­nen Mama-tut­ki­mus, johon osal­lis­tui 56 000 mart­taa ja mart­haa. Tut­ki­mus perus­tui rin­to­jen oma­tark­kai­lua ohjaa­vaan Mama-ohjel­maan, jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli löy­tää rin­ta­syö­pä aikai­sem­min. Tut­ki­mus osoit­ti, että sään­nöl­li­nen oma­tark­kai­lu vai­kut­taa posi­tii­vi­ses­ti rin­ta­syö­vän var­hai­seen totea­mi­seen sekä alen­taa kuol­lei­suut­ta. Tulok­set kiin­nos­ti­vat maa­il­mal­la­kin.


Palet­ti ei ollut koos­sa noin vain, vaan tut­ki­muk­sen jäl­keen teh­tiin pal­jon työ­tä rin­to­jen oma­tark­kai­lun eteen­päin vie­mi­sek­si muun muas­sa ter­vey­den­huol­toon kaut­ta koko maan, pää­osin vapaa­eh­tois­voi­min. Gästrin, Mart­ta­liit­to, Fin­lands svens­ka Mart­haför­bun­det, Nais­jär­jes­tö­jen kes­kus­liit­to ja muu­ta­mat muut nais­jär­jes­töt perus­ti­vat vuon­na 1992 Mama-ohjel­man ja tie­don levit­tä­mi­sen jat­ka­mi­sek­si Pro Mama ry:n. On muu­ten hyvä huo­mioi­da, että kan­sal­li­nen seu­lon­ta­mam­mo­gra­fiaoh­jel­ma oli aloi­tet­tu vas­ta vuon­na 1987.

1990- ja 2000-luku­jen kulues­sa jär­jes­tön toi­min­nas­sa tapah­tui peh­meäk­si ja hil­jai­sek­si kut­sut­tu kehi­tys­vai­he. Rahoi­tus lisään­tyi, yhden työn­te­ki­jän kave­rik­si saa­tiin toi­nen. Toi­min­taan ajet­tiin väi­tös­kir­jaan poh­jau­tu­van (sup­pean) oma­tark­kai­lusi­säl­lön lisäk­si myös muu­ta asi­aa, kos­ka koko­nais­ter­veys ja elin­ta­vat vai­kut­ta­vat rin­ta­ter­vey­teen. Ter­vey­teen ja hyvin­voin­tiin liit­tyy lähei­ses­ti myös oman kehon hyväk­sy­mi­nen ja arvos­ta­mi­nen. Lisäk­si nai­sen itse­näis­tä roo­lia suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa koet­tiin tär­keäk­si tuo­da esil­le. Nai­nen on koko­nai­suus, jon­ka muka­na on rin­nat. Täl­tä poh­jal­ta nai­sen ter­veyt­tä läh­det­tiin edis­tä­mään koko­nais­val­tai­sem­min.

On hyvä muis­taa, että jär­jes­tön alku­vai­heis­sa elet­tiin lama-ajan Suo­mes­sa, jos­sa ter­vey­den edis­tä­mi­ses­tä lei­kat­tiin aina ensim­mäi­se­nä. Kes­kus­te­luil­ma­pii­ri ja nai­sen ase­ma oli­vat tuol­loin hyvin eri­lai­set kuin nyt. Pro Mama oli edel­lä aikaan­sa, mikä toi jo tuol­loin omia haas­tei­ta.

Oma­tark­kai­luun liit­ty­vää kri­tiik­kiä on tul­lut alus­ta asti. On muun muas­sa pur­nat­tu todis­tei­den vähäi­syyt­tä oma­tark­kai­lun kyvys­tä alen­taa rin­ta­syö­pä­kuol­lei­suut­ta. Täl­lä perus­teel­la on pää­tel­ty, että oma­tark­kai­luun ei pitäi­si ohja­ta ihmi­siä. Kui­ten­kin samaan hen­gen­ve­toon on todet­tu, että omat rin­nat on hyvä tun­tea. Riit­tä­vä todis­tusai­neis­to sii­tä, että oma­tark­kai­lu EI alen­tai­si kuol­lei­suut­ta, puut­tuu myös. Ihmis­ten omia havain­to­ja ter­vey­des­tään ei kan­na­ta aliar­vioi­da eikä estää, vaan tar­jo­ta tie­toa ja opas­tus­ta oman ter­vey­den seu­ran­taan.

Vuo­sien var­rel­la (ja edel­leen) on ollut puhet­ta myös sii­tä, että oma­tark­kai­lu herät­tää tur­haa huol­ta, jos tun­tee muu­tok­sen rin­nas­saan, hakeu­tuu lää­kä­riin ja kysees­sä onkin vain hyvän­laa­tui­nen muu­tos. Tämä tun­tui­si ole­van ver­rat­tain pie­ni hin­ta sii­tä, että vaih­toeh­to­na on rin­ta­syö­vän totea­mi­nen lii­an myö­hään. Tähän pei­la­ten ”tur­his­ta käyn­neis­tä” ter­vey­den­huol­los­sa on aavis­tuk­sen kysee­na­lais­ta puhua.

Suu­ri osa rin­ta­syö­vis­tä tode­taan sen perus­teel­la, että hen­ki­lö on itse tun­nus­tel­les­saan havain­nut muu­tok­sen rin­nas­saan ja hakeu­tu­nut tut­ki­muk­siin. Tämän tapah­tues­sa ajois­sa, on hoi­ta­mi­nen yleen­sä hel­pom­paa ja inhi­mil­li­nen kär­si­mys vähäi­sem­pää. Oman rin­ta­ter­vey­den seu­ran­ta ja yllä­pi­to, mam­mo­gra­fia­seu­lon­nat sekä ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sen klii­ni­nen tut­ki­mi­nen muo­dos­ta­vat hyvän koko­nai­suu­den.

Kri­tii­kin lisäk­si on onnek­si koko ajan tul­lut vah­vis­tus­ta ja toi­min­taa on pidet­ty hyvin tär­keä­nä. Tämä on ilmen­nyt tuhan­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa esi­mer­kik­si rin­ta­syö­pään sai­ras­tu­neen tai hänen lähei­sen­sä kans­sa, ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sia unoh­ta­mat­ta.

***

Jär­jes­tön his­to­ria on ollut alus­ta asti vah­va­ta­hois­ten hen­ki­löi­den his­to­ri­aa. Ajan kulues­sa jär­jes­tön hal­lin­to ja voi­ma­va­rat, sisäl­tö sekä talous kehit­tyi­vät. 2010-luvun puo­li­vä­liin tul­taes­sa peh­meä ja hil­jai­nen kehi­tys­vai­he oli muut­tu­nut kovak­si uudis­tuso­rien­taa­tiok­si. Kai­vat­tiin uut­ta, räväk­kää otet­ta, ja sitä alet­tiin myös suu­rel­la kädel­lä toteut­ta­maan. Välil­lä käsi oli niin suu­ri, että jär­jes­tön hal­li­tuk­ses­sa mie­tit­tiin, men­nään­kö lii­an lujaa. Lujaa oli kui­ten­kin taas hyvä men­nä. Sik­si ollaan sii­nä, mis­sä nyt ollaan. Ilman vah­vaa tah­toa ja perik­sian­ta­mat­to­muut­ta, ei asioi­ta oli­si saa­tu läpi minään aika­na jär­jes­tön his­to­rias­sa.

***

Pala­taan takai­sin vuo­teen 2016. Uut­ta nimeä oli siis poh­dit­tu pit­kään ja vih­doin pääs­tiin lop­pu­tu­lok­seen. Tuli­te­rä nimi joh­det­tiin Pro Maman slo­ga­nis­ta ”Tun­ne rin­ta­si – tie­dos­ta nai­seu­te­si”. Nimes­sä kun­nioi­tet­tiin näin van­haa ja se oli myös loo­gi­nen kom­pro­mis­si. Mui­ta ehdo­tuk­sia oli­vat esi­mer­kik­si Rin­ta­set, Fem­me, Nai­set yhdes­sä…

Uudel­la nimel­lä pääs­tiin kiin­ni nyky­ai­kaan. Tun­ne rin­ta­si. Rin­ta-sanaa ei enää pii­lo­tel­tu tai mys­ti­fioi­tu, vaan se isket­tiin niin sano­tus­ti suo­raan tis­kiin. Vuot­ta 2016 voi­daan pitää aika mer­kit­tä­vä­nä vuo­te­na yhdis­tyk­sen nyky­his­to­rias­sa, kos­ka nimen­muu­tok­sen yhtey­des­sä käy­tiin roh­ke­aa ja avoin­ta kes­kus­te­lua myös sii­tä, mitä jär­jes­tö on ja mihin suun­na­taan. Nimen alle sisäl­tyy pal­jon; Tun­ne rin­ta­si ry:n koko toi­min­ta-aja­tus.

Tun­ne rin­ta­si ei nime­nä eikä käy­tän­nös­sä sul­je ketään pois. Täs­tä on ollut hie­no­ja seu­rauk­sia, muun muas­sa usei­den uusien kiel­ten otta­mi­nen mukaan mate­ri­aa­liin, vies­tin laa­jen­ta­mi­nen uusiin koh­de­ryh­miin sekä upeat yhteis­työt. Tänä päi­vä­nä koh­de­ryh­mää ovat kaik­ki Suo­mes­sa asu­vat, yli 15-vuo­ti­aat hen­ki­löt, nais­ten lisäk­si myös muut suku­puo­let.

Yhteis­työl­lä on aina ollut suu­ri mer­ki­tys Tun­ne rin­ta­si ry:n toi­min­nas­sa. Hie­no­ja, arvok­kai­ta yhteis­töi­tä, pro­jek­te­ja, kam­pan­joi­ta ja ulos­tu­lo­ja on jär­jes­tön his­to­rias­sa ollut usei­ta, mukaan lukien tii­vis nais- ja ammat­ti­jär­jes­töyh­teis­työ. Ei myös­kään sovi unoh­taa jär­jes­tön upei­ta vapaa­eh­toi­sia, jot­ka ovat olleet kor­vaa­mat­to­mia jär­jes­tön kai­kes­sa toi­min­nas­sa ja teh­neet sii­tä koko­aan suu­rem­man.

***


Tänään Tun­ne rin­ta­si ry on rin­to­jen oma­tark­kai­lua opas­ta­vas­ta toi­mi­jas­ta koko­nais­val­tai­sen rin­ta­ter­vey­den edis­tä­jäk­si laa­jen­tu­nut, kun­nioit­ta­van kehon­ku­van ja moni­nai­suu­den puo­les­ta­pu­hu­ja. Pää­ta­voit­tee­na on, että mah­dol­li­sim­man moni rin­ta­syö­pä saa­tai­siin kiin­ni mah­dol­li­sim­man ajois­sa ja hoi­to hel­pot­tui­si vähen­täen inhi­mil­li­siä sekä talou­del­li­sia kus­tan­nuk­sia. Jär­jes­tö elää ajan muka­na. Täs­sä ajas­sa sekä tule­vas­sa, luo­tet­ta­van tie­don välit­tä­mi­nen, rin­ta­ter­vey­den koko­nais­val­tai­nen edis­tä­mi­nen, oman kehon vaa­li­mi­nen sel­lai­se­na kuin se on ja tasa-arvo ovat erit­täin ajan­koh­tai­sia asioi­ta, joi­den puo­les­ta kan­nat­taa työs­ken­nel­lä. Näil­lä men­nään. Rin­nat kes­kiös­sä, posi­tii­vi­suus edel­lä.

Oli­ko tämä sivu hyö­dyl­li­nen?
Kyl­läEi