MUN BOSAT — SUN AJA­TUK­SET

Lau­la­ja Adi­kia teki muu­ta­ma vuo­si sit­ten Tun­ne rin­ta­si ry:lle lois­ta­van bii­sin, jota pitäi­si­kin soit­taa enem­män, https://bit.ly/3J5S8Xa. ”Mut tutut ignoo­raa… mun omat bosat tun­nus­te­len tark­kaan kaik­ki kohat…” jää soi­maan pää­hän kuun­te­lun jäl­keen jok­si­kin aikaa. 

Yhdes­sä Ime­tyk­sen tuki ry:n kans­sa toteu­tet­tu BOOBS-näyt­te­lym­me antoi myös pal­jon ajat­te­le­mi­sen aihet­ta. 12 ihmi­sen kos­ket­ta­vis­ta tari­nois­ta jäi mie­leen mm. aja­tus sii­tä, että hen­ki­lö oli vas­ta aikui­siäl­lä tajun­nut, että nämä rin­ta­ni ovat minun. Voin itse mää­ri­tel­lä miten pukeu­dun ja toi­min, ne ovat osa minua, minun ei tar­vit­se miet­tiä mitä muut ajat­te­le­vat. Tur­han usein huo­maan itse edel­leen ihmi­siä koh­da­tes­sa­ni kiin­nit­tä­vä­ni huo­mio­ta toi­sen ulko­nä­köön ja pukeu­tu­mi­seen. Välil­lä jään itsel­le­ni kiin­ni aja­tuk­sis­ta­ni sii­tä, että mik­si toi tol­leen ja mik­si toi ei noin. Apua siel­lä­kö ne pukeu­tu­mi­sen ja ole­mi­sen ”nor­mit” tiu­kas­sa istu­vat aja­tus­ten alla, vaik­ka kuvit­te­lee ole­van­sa ihmi­nen, jon­ka mie­les­tä jokai­nen voi olla juu­ri sel­lai­nen, kuin itse halu­aa. Toi­voen tie­tys­ti, että jokai­nen hyväk­syy itsen­sä ja toi­mii omaa ter­veyt­tään edis­täen. 

Kun poh­dit­tiin hui­kean juh­la­vuo­tem­me juh­lin­nan sisäl­töä, vapaa­eh­toi­sem­me Hei­di lyk­kä­si meil­le toi­mis­to­ro­til­le Kaa­ri Utrion kir­joit­ta­man Venus, nais­kau­neu­den tari­na ‑kir­jan. Sitä lukies­sa on tul­lut hymyil­tyä ja kau­his­tel­tua eri aika­kausien vaa­ti­muk­sia, jot­ka ovat mää­rit­tä­neet oikean­lai­sen nais­kau­neu­den. Toki nuo vaa­ti­muk­set ovat usein kos­ke­neet vain sitä osaa väes­tös­tä, jol­la on ollut aikaa ja mah­dol­li­suuk­sia kiin­nit­tää huo­mio­ta omaan ulko­nä­köön­sä. Mut­ta mää­rit­te­lyt oikeas­ta rin­nan tai var­ta­lon koos­ta, väris­tä ja kas­vo­jen muo­dos­ta, sekä käy­tök­ses­tä ja sisäi­ses­tä heh­kus­ta, on aikaa myö­ten vai­kut­ta­nut ihmi­siin laa­jem­min­kin. Eivät­kä mää­rit­te­lyn koh­tee­na ole olleet vain nai­set. Osa nois­ta vaa­ti­muk­sis­ta oikean­lai­sen kau­neu­den osal­ta tun­tu­vat edel­leen kai­ku­van nyky­päi­vään­kin. Jäl­ki­kä­teen hymyil­les­sä ja vaa­ti­muk­sia kau­his­tel­les­sa ei aina huo­maa, että onhan sitä mää­rit­te­lyä edel­leen, vaik­ka onnek­si ihmi­set luo­vat roh­keas­ti myös mui­ta vaih­toeh­to­ja. 

Tut­tu­ja kau­neu­den mää­ri­tel­miä lie­ne­vät jo satu­jen­kin myö­tä suloi­suus, joka koos­tuu sopusuh­tai­ses­ta var­ta­lon muo­dos­ta, ruusun­pu­nai­ses­ta ihos­ta, kul­taa kimal­ta­vis­ta hiuk­sis­ta, pie­nis­tä ja oikeas­sa suh­tees­sa suu­hun ole­vis­ta kor­vis­ta. Kul­ma­kar­vat muo­dos­ta­vat täy­del­li­sen kaa­ren ja sil­mät lois­ta­vat kau­nii­na tum­mien rip­sien välis­tä. Nenä­kin on juu­ri oikean kokoi­nen ja sen alla ole­va pai­nan­ne nenän, ja huul­ten välis­sä muo­dos­ta­vat juma­lal­li­sen kaa­ren. Ja huu­let ovat hur­maa­van täy­te­läi­set. 

Kau­neu­den koros­ta­mi­ses­sa ja etsi­mi­ses­sä käy­tet­ty­jä kons­te­ja lukies­sa on ihan onnel­li­nen sii­tä, että nyky­päi­vä­nä tus­kaa saat­taa tuot­taa lähin­nä oikean kup­pi­koon löy­ty­mi­nen rin­ta­lii­vei­hin. Nai­sen on pitä­nyt väliä kuroa itsen­sä jos min­kä muo­toi­sek­si pukeu­tu­mal­la jäyk­kään kor­set­tiin, koit­taa olla kaa­tu­mat­ta taak­se­päin hamees­sa jos­sa taka­puo­len pääl­lä on val­ta­va, suo­ras­taan omi­tui­sen näköi­nen möyk­ky tai yrit­tää pysyä pys­tys­sä ken­gil­lä, jol­la pituut­ta on lisät­ty yli puo­li met­riä. Eli ei riit­tä­nyt se, että jalas­sa oli­vat kor­ko­ken­gät, ne oli­vat ennem­min­kin pie­net puu­ja­lat.  Rans­kan val­lan­ku­mous aiheut­ti buu­min, jos­sa peruu­kit, van­teet ja kure­lii­vit hei­tet­tiin nurk­kaan ja muo­tia oli luon­nol­li­suus. Sepäs kuu­los­ti hyväl­tä muu­ten, mut­ta kevey­den hake­mi­nen ei oikein tääl­lä Suo­men maas­sa eikä Euroo­pas­sa­kaan kuu­los­ta­nut kovin ter­veel­li­sel­tä. Pääl­le puet­tiin har­so­mai­ses­ta kan­kaas­ta asu, jos­sa siveyt­tä suo­je­li vain ihon­vä­ri­nen alustri­koo. Luon­nol­li­sen alas­to­muu­den vai­ku­tel­maa koros­tet­tiin kos­tut­ta­mal­la vaat­teet niin, että ne lii­mau­tui­vat jäse­niin. Ja kun sisäl­lä­kin oli kyl­mä, niin palel­tu­mi­nen ei tain­nut olla kovin har­vi­nais­ta. 

Euroop­pa­lai­nen ylä­luok­ka ei suo­si­nut imet­tä­mis­tä osit­tain sik­si, että pel­kä­si­vät pilaa­van­sa rin­tan­sa. Eroot­ti­ses­sa ja esteet­ti­ses­sä mie­les­sä poven tuli olla val­kea ja sitä koros­tet­tiin. Var­hais- ja sydän­kes­kia­jal­la suo­sit­tiin säk­ki­mäi­siä, poven peit­tä­viä vaat­teit­ta. Myö­häis­kes­kia­jal­la vyö­tä­röä koros­tet­tiin ja näy­tet­tiin kaik­ki, mikä näy­tet­tä­vis­sä oli. Nai­set ovat vuo­sien var­rel­la muok­kau­tu­neet vaat­tei­den avul­la iso- tai pie­ni­rin­tai­sek­si, koros­ta­neet tai pei­tel­leet etu­mus­taan. Sak­sa­lai­sel­la täs­mäl­li­syy­del­lä ja kai­ken mit­taa­mi­sel­la on myös luo­ki­tel­tu euroop­pa­lai­set rin­nan­muo­dot, joi­ta hei­dän mukaan­sa on: pys­tyt, vajoa­vat, riip­pu­rin­nat, mal­ja­mai­set, puo­li­pal­lon muo­toi­set, kar­tio­mai­set, val­ta­vat, isot, kes­ki­ko­koi­set ja pie­net rin­nat. Kuvas­ta pys­tyy ver­taa­maan, mihin luok­kaan itse kuu­luu. Kuvis­sa toki kaik­ki ovat kau­nii­ta ja sopusuh­tai­sia mal­le­ja. 

Vaik­ka ajat ovat muut­tu­mas­sa, pai­neet ulko­nä­köön liit­tyen ovat vie­lä vah­vo­ja. Some ja muut kana­vat tuo­vat onnek­si mah­dol­li­suu­den laa­jen­taa näke­myk­siä ja ihmis­ten huo­ma­ta, että moni muu­kin uskal­taa teh­dä toi­sin. Ulko­näön ainoa mää­rit­tä­jä on jokai­sen koh­dal­la pei­lis­tä kat­so­va minä itse. 

Johan­na Arto­la, toi­min­nan­joh­ta­ja

Tun­ne rin­ta­si ry

Oli­ko tämä sivu hyö­dyl­li­nen?
Kyl­läEi