Rin­to­jen his­to­rias­ta (ja vähän tis­si­kir­jan­kin)

Vuon­na 2013 olin hoi­to­va­paal­la opis­ke­lu­ter­vey­den­hoi­ta­jan työs­tä­ni pie­nen lap­sen kans­sa. Olin val­mis­tu­nut vuot­ta aiem­min sek­su­aa­li­neu­vo­jak­si, ja opin­to­jen ohes­sa herä­si aja­tus kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta aihees­ta Rin­nat. Syn­tyi tis­si­kir­ja, eli Rin­nat — kaik­ki mitä niis­tä tulee tie­tää. Iso osa kir­jaa oli­vat kuvat, joi­den avul­la halusin esi­tel­lä nii­tä monen­lai­sia rin­to­ja, joi­ta ei mai­nok­sis­sa, somes­sa tai elo­ku­vis­sa näe. Moni­nai­suus on rik­kaut­ta, ja kaik­ki rin­nat ovat omal­la taval­laan eri­tyi­siä ja kau­nii­ta! Rin­toi­hin liit­ty­viä tabu­ja ja sek­sua­li­soi­mis­ta on syy­tä rik­koa, ja osa tätä on kai­ken­lais­ten rin­to­jen ja keho­jen näky­väk­si tuo­mi­nen.

Ulkoi­sen ole­muk­sen lisäk­si huo­ma­sin, että rin­toi­hin liit­tyy monen­lais­ta asi­aa, jois­ta jokai­sen nai­sen on tär­keä tie­tää (kuten rin­ta­lii­vit, oma­tark­kai­lu, imet­tä­mi­nen, esteet­ti­nen kirur­gia jne.).  Kieh­to­va on myös rin­to­jen his­to­ria: niin kau­an kuin on ollut ihmi­siä, on ollut rin­to­ja. En ole his­to­rioit­si­ja, mut­ta voi­sin kuvi­tel­la, ettei esi­his­to­rial­li­si­na luo­la­mie­sai­koi­na rin­to­ja juu­ri pei­tel­ty tai kai­nos­tel­tu. Ne hoi­ti­vat hom­man las­ten ruok­ki­mi­sek­si. Ehkä­pä sil­loin­kin arvos­tet­tiin sil­mää miel­lyt­tä­viä ja muka­van peh­mei­tä mai­to­rau­ha­sia, ja rin­nat saat­toi­vat olla osa­te­ki­jä kivi­kau­den­kin parin­va­lin­nas­sa. 30 000–40 000 vuot­ta sit­ten val­mis­te­tut Venus-pat­saat rehe­vi­ne muo­toi­neen aina­kin ker­to­vat, että hedel­mäl­li­syys ja hyvä ravit­se­mus­ti­la oli­vat eli­neh­to suvun jat­ku­mi­sel­le, ja rin­nat­kin täs­sä tär­keäs­sä osas­sa oli­vat. https://yle.fi/uutiset/3–12389168.

Ensim­mäi­set doku­men­tit liit­tyen rin­toi­hin löy­ty­vät egyp­ti­läi­sis­tä papy­ruk­sis­ta 1500-luvul­ta eaa., jois­sa neu­vo­taan mai­don eri­tyk­sen elvy­tyk­ses­tä sekä rin­ta­sai­rauk­sien hoi­dos­ta. Nii­hin aikoi­hin rin­to­jen pal­jas­ta­mi­nen ei ollut enää sal­lit­tua muil­le kuin pros­ti­tuoi­duil­le, ja rin­toi­hin liit­tyi sym­bo­liik­kaa ja mys­tiik­kaa.

Rin­nat pal­jas­ta­mal­la tai peit­tä­mäl­lä ilmais­tiin kreik­ka­lai­sis­sa jumal­ta­rus­tois­sa kun­kin nais­ju­ma­lan omi­nai­suuk­sia. Vii­sau­den neit­syt­ju­ma­la Atee­na kuvat­tiin siveäs­ti pei­tel­ty­nä ja kei­hääl­lä ja kypä­räl­lä ”mie­hi­ses­ti” varus­tet­tu­na. Rak­kau­den juma­la Afro­di­te (room. Venus) taas kuvat­tiin lähes aina puo­li­pu­keis­sa ja rin­nat pal­jai­na, mut­ta sil­ti häve­li­ääs­ti kuma­ras­sa.

Raa­ma­tus­ta löy­tyy kak­si­ja­koi­nen suh­tau­tu­mi­nen nai­siin ja rin­toi­hin: toi­saal­ta rin­to­ja, koh­tua ja hedel­mäl­li­syyt­tä pal­vo­taan, toi­saal­ta nai­sia arvos­te­taan lähin­nä las­ten syn­nyt­tä­mi­sen vuok­si (vaik­ka hyvis­tä ja vii­sais­ta­kin nai­sis­ta toki ker­ro­taan). Nais­ten edel­ly­te­tään ole­vat siveel­li­siä tyt­tä­riä ja kuu­liai­sia vai­mo­ja, joi­den rin­nat kuu­lu­vat yksi­no­maan avio­mie­hil­le ja omil­le lap­sil­le.

Uuden tes­ta­men­tin kah­den vah­van nais­hah­mon, Neit­syt Marian ja Maria Mag­da­le­nan vai­ku­tus län­si­mai­seen kult­tuu­riin oli val­ta­va. Neit­syt Maria oli sek­su­aa­li­suu­des­ta ja syn­nis­tä rii­sut­tu, puh­das ide­aa­li, joka syn­nyt­ti lap­sen ilman sek­su­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä mie­hen kans­sa (oli­si­pa se käte­vää — ja tyl­sää!). Sen sijaan Maria Mag­da­le­na edus­taa ylei­sen käsi­tyk­sen mukaan syn­tiä ja tur­me­lus­ta, mut­ta myös katu­mus­ta ja anteek­sian­toa. Tar­koi­tuk­se­na oli pitää aisois­sa nais­ten sek­su­aa­li­suut­ta.

Tai­tees­sa näkyy kiin­nos­ta­va kehi­tys­kul­ku kes­kia­jan alun rin­to­jen vilah­ta­mi­seen lähin­nä hel­ve­tin tulien kor­ven­taes­sa tai kuo­le­man­syn­tien, kuten himon kuvauk­sis­sa. Nais­vi­haa puret­tiin gro­tes­keil­la maa­lauk­sil­la rin­to­jen leik­ke­lys­tä ja polt­ta­mi­ses­ta. Neit­syt Marian hyvyyt­tä ja pyhyyt­tä kuvaa­vat ime­tys­teok­set ilmes­tyi­vät tai­tee­seen 1300-luvun alus­sa.

Var­hais­re­nes­sans­sin ihan­ne oli pie­net rin­nat ja leveät lan­teet. Renes­sans­si mer­kit­si sek­su­aa­lis­ta vapau­tu­mis­ta, ja nai­set ryh­tyi­vät koros­ta­maan rin­to­jaan kor­se­teil­la ja lii­veil­lä. Täl­löin myös rin­nat sai­vat lei­man­sa yhteis­kun­ta­luo­kan merk­ki­nä: pie­net ja kiin­teät rin­nat mer­kit­si­vät ylä­luok­kaa, kun taas isot ja mai­toa tuot­ta­vat kuu­lui­vat alem­pien luok­kien edus­ta­jil­le. Ide­aa­li oli jo tuol­loin ris­ti­rii­das­sa todel­li­suu­den kans­sa. Rin­nat — kuten nai­set yleen­sä­kin — näh­tiin joko täy­sin hyvi­nä ja puh­tai­na, tai täy­sin tur­mel­tu­nei­na. Noi­ta­vai­nois­sa jah­dat­tiin ja pol­tet­tiin ”pahoik­si” kuvi­tel­tu­ja nai­sia, joil­ta etsit­tiin ”paho­lai­sen merk­kiä” eli kol­mat­ta nän­niä tai muu­ta iho­muu­tos­ta, jos­ta nai­nen oli­si saat­ta­nut imet­tää paho­lais­ta.

Var­hais­re­nes­sans­sin ihan­ne oli pie­net rin­nat ja leveät lan­teet. Renes­sans­si mer­kit­si sek­su­aa­lis­ta vapau­tu­mis­ta, ja nai­set ryh­tyi­vät koros­ta­maan rin­to­jaan kor­se­teil­la ja lii­veil­lä. Täl­löin myös rin­nat sai­vat lei­man­sa yhteis­kun­ta­luo­kan merk­ki­nä: pie­net ja kiin­teät rin­nat mer­kit­si­vät ylä­luok­kaa, kun taas isot ja mai­toa tuot­ta­vat kuu­lui­vat alem­pien luok­kien edus­ta­jil­le. Ide­aa­li oli jo tuol­loin ris­ti­rii­das­sa todel­li­suu­den kans­sa. Rin­nat — kuten nai­set yleen­sä­kin — näh­tiin joko täy­sin hyvi­nä ja puh­tai­na, tai täy­sin tur­mel­tu­nei­na. Noi­ta­vai­nois­sa jah­dat­tiin ja pol­tet­tiin ”pahoik­si” kuvi­tel­tu­ja nai­sia, joil­ta etsit­tiin ”paho­lai­sen merk­kiä” eli kol­mat­ta nän­niä tai muu­ta iho­muu­tos­ta, jos­ta nai­nen oli­si saat­ta­nut imet­tää paho­lais­ta.

Teol­lis­tu­mi­sen myö­tä rin­nat menet­ti­vät uskon­nol­li­sen mer­ki­tyk­sen­sä, ja eroot­ti­set kuvat sekä lää­ke­tie­teel­li­set jul­kai­sut alkoi­vat yleis­tyä pai­no­tek­nii­kan kehit­tyes­sä. Vik­to­ri­aa­ni­ses­sa Englan­nis­sa nais­ten rin­nat jaet­tiin taas hyviin, imet­tä­viin ja siveel­li­siin sekä huo­noi­hin ja syn­ti­siin. Kai­ken­lai­nen sek­siin ja intii­mei­hin ruu­mii­no­siin viit­taa­mi­nen oli pan­nas­sa. Kään­tö­puo­le­na por­no­gra­fi­set kuvat ja bor­del­li­lai­tos kukois­ti­vat. Sek­su­aa­li­suus ei häviä min­ne­kään, vaik­ka se kuin­ka val­tion tahol­ta kiel­let­täi­siin.

Lähi­his­to­rias­ta löy­tyy doku­men­toi­tua tis­siä joka läh­töön. Välil­lä ihan­tee­na ovat olleet pie­net rin­nat ja andro­gyy­ni nais­tyyp­pi, mut­ta enim­mäk­seen rin­nat (mitä isom­mat, sen parem­mat) on näh­ty nai­seu­den ja sek­su­aa­li­suu­den sym­bo­lei­na. Rin­to­jen pal­jas­ta­mi­nen jul­ki­ses­ti on edel­leen hät­käh­dyt­tä­vää, ja kum­mal­lis­ta kyl­lä jopa lain vas­tais­ta. Muun muas­sa ukrai­na­lai­nen nai­sak­ti­vis­ti­ryh­mä Femen on käyt­tä­nyt jo vuo­sia pal­jai­ta rin­to­ja asee­na mie­le­no­soi­tuk­sis­sa Paa­via ja Puti­nia vas­taan, ja tais­te­lus­sa nais­ten oikeuk­sien puo­les­ta. Myös Suo­mes­ta löy­tyy tis­siak­ti­vis­mia mm. Cult Cunt­hin jär­jes­tä­mien tis­si­flash­mo­bien muo­dos­sa. https://yle.fi/uutiset/3–12027412.

Edel­leen maa­il­mas­ta löy­tyy alku­pe­räis­kult­tuu­re­ja, jois­sa rin­nat saa­vat hei­lua vapaas­ti näkö­säl­lä, eikä sii­hen kukaan kiin­ni­tä huo­mio­ta. Län­si­mais­sa tätä saam­me vie­lä odot­taa. Kuu­los­taa kum­mal­li­sel­ta, että puo­let maa­il­man väes­tös­tä jou­tuu pii­lot­te­le­maan ylä­ruu­mis­taan vain sik­si, että joi­den­kin mie­les­tä nai­sen nän­nit ovat joten­kin ”härs­kit”. Ehkä­pä jos­kus tule­vai­suu­des­sa pää­sem­me rin­to­jen sek­sua­li­soi­mi­ses­ta kaik­kien keho­jen ja nii­den osien arvos­ta­mi­seen ja hyväk­sy­mi­seen — sel­lai­si­na kuin ne ovat.

Anni­ka Kaar­na­leh­to

Läh­de: Kaar­na­leh­to, Anni­ka (2014). Rin­nat  — Kaik­ki mitä niis­tä tulee tie­tää.

Oliko tämä sivu hyödyllinen?
KylläEi