Rintojen omatarkkailu voi toteutua myös avusteisesti.
Jokaisella on oikeus huolehtia omasta rintaterveydestään. Säännöllisellä rintojen omatarkkailulla pyritään rintasyövän varhaiseen tunnistamiseen. Mutta miten rintojen omatarkkailu toteutuu, jos henkilö ei pysty tekemään sitä itse? Keneltä voi pyytää apua? Kuka suostuu auttamaan?
Tunne rintasi ry, Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hanke sekä Suomen CP-liiton aikuistoiminta kehittivät yhteistyössä toimintatavan rintojen avusteiseen omatarkkailuun. Kehittämistyöhön osallistui eri tavoin vammaisia kokemustoimijoita sekä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä henkilöitä.
Avusteisesta omatarkkailusta puhutaan silloin, kun henkilö ei pysty tarkkailemaan rintojaan tai rintakehäänsä itsenäisesti, vaan tarvitsee tarkkailuun tai johonkin tarkkailun vaiheeseen toisen henkilön apua.
Rintojen omatarkkailu voi olla haasteellista tai mahdotonta monesta eri syystä. Fyysisesti vammainen henkilö ei ehkä ylety rintakehän alueelle, tai pysty hallitsemaan käsiensä motoriikkaa. Katselu tai tunnustelu saattaa jäädä toteuttamatta näkövammaisuuden tai esimerkiksi sormien tuntopuutosten takia. Jotkut henkilöt tarvitsevat ohjausta ja tukea kognitiivisten tai psyykkisten rajoitteidensa vuoksi. Mahdolliset traumaattiset muistot saattavat aiheuttaa ahdistusta, jonka vuoksi oman kehon katselu tai tunnustelu on vaikeaa.
Avustamisen tavat ovat aina yksilöllisiä. Vammainen henkilö tietää useimmiten itse parhaiten, minkälaista apua hän tarvitsee. Avusteisen omatarkkailun muotoja ovat mm.:
Neuvonta ja ohjaus: Avustaminen on sanallista ja ohjaavaa. Avustava henkilö voi kehottaa toista henkilöä tarkkailemaan rintansa sekä peilin avulla että koskettamalla, ja muistuttaa omatarkkailusta säännöllisesti. Tuettu päätöksenteko auttaa toimintatavan valitsemisessa, mikäli rinnoista löytyy muutoksia.
Välillinen avustaminen: Jotta henkilö ylettyy koskemaan eri puolille rintaa, avustava henkilö voi auttaa käden paikallaan pitämisessä, oikean asennon saamisessa tai esimerkiksi peilin pitelemisessä. Omatarkkailija koskettaa itse omia rintojaan.
Puolesta katseleminen ja/tai tunnusteleminen: Avustava henkilö tarkkailee toisen henkilön rinnat katselemalla ja tunnustelemalla, mikäli omatarkkailija ei pysty toteuttamaan tarkkailua itse.
Rintojen omatarkkailua voidaan pitää arjen taitona siinä missä uimataitoa, hampaiden pesua tai taitoa valmistaa itsellensä ruokaa. Mutta voisiko toisen henkilön avustaminen rintojen omatarkkailussa tulla myös arjen taidoksi?
Avusteisella omatarkkailulla voidaan huomata rinnoissa tapahtuvia muutoksia ja huolen noustessa hakeutua terveydenhuoltoon. Avustava henkilö ei voi tehdä diagnooseja tai antaa varmaa tietoa henkilön terveydentilasta. Näin ollen avustavan henkilön ei tarvitse olla terveydenhuollon ammattilainen. Kokemus omien rintojen tarkkailusta saattaa olla hyödyksi.
Periaatteessa kuka tahansa voi avustaa omatarkkailussa: läheinen, elämänkumppani, henkilökohtainen avustaja, ystävä, omaishoitaja, seksuaalineuvoja, kotihoitaja tai asumispalvelujen työntekijä. Tärkeintä on, että tarkkailuun osallistuvat henkilöt ovat tilanteessa omasta suostumuksestaan.
Avun pyytäminen henkilökohtaisiin ja intiimeihin asioihin ei ole välttämättä helppoa. Vammainen henkilö saattaa pohtia, toteutuuko hänen itsemääräämisoikeutensa, entä oikeus yksityisyyteen. Kuka ohjaa tilannetta? Kuka päättää, miten toimitaan?
Avustamisen tulee tapahtua eettisesti ja turvallisesti.
Avusteinen omatarkkailu perustuu yhteiseen sopimukseen. Molemmilla osapuolilla on oikeus asettaa omat rajansa ja tarvittaessa kieltäytyä. Vammainen henkilö säilyttää itsemääräämisoikeutensa, ja päättää itse, tarkkaileeko rintojaan vai ei. Omatarkkailuun ei voi pakottaa.
Avusteisessa omatarkkailussa toteutuu molemminpuolinen turvallisuus ja luottamuksellisuus. Omatarkkailussa avustava henkilö on vaitiolovelvollinen. Hän ei saa kertoa omatarkkailutilanteesta tai havainnoistaan ulkopuolisille. Tilan valinnassa kiinnitetään huomiota yksityisyyden toteutumiseen.
Eettistä toimintatapaa vahvistaa myös ennakointi. Rintojen omatarkkailussa avustamisesta olisi hyvä sopia jo siinä vaiheessa, kun palveluja tai avustajan työnkuvaa suunnitellaan. Asumispalveluja käyttävä henkilö voi pyytää, että asia kirjataan hänen palvelusopimukseensa. Sopimus luo myös työntekijälle oikeusturvaa mahdollisissa kiistatilanteissa. Avusteinen omatarkkailu tulisi sisällyttää työntekijöiden perehdytykseen ja osaksi kirjaamiskäytäntöä. Henkilökohtaisen avustajan työnantajan on hyvä pohtia, tulisiko omatarkkailussa avustamisesta mainita työsopimuksessa vai riittääkö suullinen sopimus.
Jos ajatus avusteisesta omatarkkailusta tuntuu epämiellyttävältä, rintaterveyden voi ottaa puheeksi myös esimerkiksi gynekologilla tai muulla käynnillä terveydenhuollossa. Terveydenhuollon henkilökuntaa voi pyytää tutkimaan rinnat ja neuvomaan yksilölliseen omatarkkailuun.
Tärkeää on myös osallistua mammografiaseulontaan. Kaikki 50-69-vuotiaat naiset saavat kahden vuoden välein kutsun maksuttomaan rintojen röntgenkuvaukseen eli mammografiatutkimukseen. Muiden tulee hakeutua terveydenhuoltoon pariin oireita havaittuaan ja lääkärin lähetteellä lisätutkimuksiin tarvittaessa.
Jos omatarkkailun vaiheita ei pysty noudattamaan yksityiskohtaisesti, omatarkkailu kannattaa tehdä edes osittain. Rinnan voi tutkia myös saman puolen kädellä, tai pyrkiä omatarkkailemaan ainakin rinnan yläneljänneksen, eli rinnan yläpuolella ja lähellä kainaloa olevan alueen. Sinne rintasyöpäkyhmyjä tulee useammin kuin muualle rintaan. Itselle sopivan tekniikan löytäminen vaatii omaan kehoon tutustumista ja kokeilemista.
Vammaissopimuksen 25. artiklassa Terveys lukee, että vammaisella henkilöllä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus maksuttomiin ja kohtuuhintaisiin terveydenhuoltopalveluihin ja -ohjelmiin. Artiklassa mainitaan myös sairauksien varhainen tunnistaminen ja puuttuminen, mikä luo perustan rintojen omatarkkailun toteuttamiselle.
Yhteistyössä Voimaa seksuaalisuudesta -hanke (2018-2020)
Hanke edisti seksuaalioikeuksien toteutumista asumisen palveluissa. Siinä kehitettiin toimintatapoja, joilla voi ottaa puheeksi seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita.
Verkkosivut www.aspa.fi/voimaaseksuaalisuudesta
Leikatut rinnat voivat tuntua pitkäänkin leikkauksen jälkeen pinkeiltä, turvonneilta, koketusaroilta, puutuneilta tai säkenöiviltä. Leikkauksen jälkeen rintaan ja rintakehään jää erilaisia arpia, kiinikkeitä ja tuntopuutoksia. Oireita voivat olla leikatun alueen turvotuksen ja/tai kivun lisääntyminen tai arvet eivät parane. Ota yhteyttä hoitaneeseen tahoon, jos leikkauksesta toipuminen ei tunnu tavalliselta.
Rintojen omatarkkailu on tarpeen myös raskauden ja imetyksen aikana, sillä raskaus tai imetys eivät suojaa sairastumiselta.
Omatarkkailu transihmisille Lataa esite Kuuntele esite Sisällysluettelo Rintasyöpä ei ole vain naisten sairaus, vaan kuka tahansa voi sairastua. On hyvä olla tietoinen sairastumisen mahdollisuudesta, jottei mahdollisen
Tunne rintasi ry
Nordenskiöldinkatu 18 A
00250 Helsinki
info@tunnerintasi.fi
