Sosio­no­mio­pis­ke­li­ja Miia on Tun­ne rin­ta­si ry:n uusi har­joit­te­li­ja!

Moro tyy­pit! Täs­sä esit­täy­tyy Tun­ne Rin­ta­si ry:n uusi har­joit­te­li­ja Miia. Olen tule­va sosio­no­mi (AMK) ja työs­ken­te­len opin­to­jen ohel­la vaa­te­ket­ju UFFil­la.  

Työ­har­joit­te­lu­jak­so­ni kes­tää kym­me­nen viik­koa, eli olen muka­na mes­sis­sä aina loka­kuun lop­puun saak­ka. Tun­ne Rin­ta­si ry:n tii­mi on otta­nut minut super läm­pi­mäs­ti vas­taan. Pää­sin poru­kan tuel­la heti mukaan jär­jes­tö­ken­tän pyö­ri­tyk­seen. Jo ensim­mäi­sen vii­kon aika­na opin pal­jon uut­ta asi­aa oma­tark­kai­lus­ta ja rin­ta­ter­vey­des­tä. Ja pal­jon on vie­lä luvas­sa.

Työs­ken­te­ly kol­man­nel­la sek­to­ril­la on kiin­nos­ta­nut minua jo opin­to­je­ni alku­vai­hees­sa, joten on eri­tyi­sen siis­tiä pääs­tä har­joit­te­luun juu­ri Tun­ne Rin­ta­si ry:lle. Yhdis­tyk­sen arvo­maa­il­ma koh­taa oma­ni, mikä tun­tuu tär­ke­ää nyky­ajan työ­elä­mäs­sä. Olen kiin­nos­tu­nut keho­rau­haan ja ‑suh­tee­seen, yhden­ver­tai­suu­teen sekä tasa-arvoon liit­ty­vis­tä kysy­myk­sis­tä ja koen, että yhdis­tys on huo­mioi­nut näi­tä tee­mo­ja myös vies­tin­näs­sään.

Hel­sin­gis­sä olen viral­li­ses­ti kel­ta­nok­ka. Muu­tin kehä­kol­mo­sen sisä­puo­lel­le vas­ta pari vuot­ta sit­ten koti­kau­pun­ki­ni Oulun ja muu­ta­man muun mut­kan kaut­ta. Nyt asun Itä-Hel­sin­gis­sä avo­puo­li­so­ni ja pölyt­ty­neen uku­le­len kans­sa. Vapaa-ajal­la kir­joi­tan, juon lii­kaa kah­via ja haa­vei­len surf­fi­lo­mis­ta Ete­lä-Ame­ri­kas­sa. Rakas­tan kas­vis­ruo­kaa, aamuau­rin­koa ja uuden kir­jan tuok­sua. Minua lii­kut­taa arki­set käde­no­jen­nuk­set, tari­nat ihmi­syy­des­tä sekä tun­te­mat­to­mien vas­taan­tu­li­joi­den hymyt kaa­to­sa­tees­sa, kun kaik­ki ovat jo luo­vut­ta­neet kas­tu­mi­sen suh­teen.

Syk­syn kyn­nyk­sel­lä ihmi­set kai taval­li­ses­ti toi­vot­ta­vat toi­sil­leen voi­mia, tsemp­piä ja jak­su­ha­le­ja. Muis­tut­ta­vat kaa­pin peräl­le unoh­tu­nees­ta D‑vitamiinilisästä. Valo vähe­nee ja arjen rat­taat aloit­ta­vat taas tasai­sen rak­su­tuk­sen­sa. Haluan siis toi­vot­taa voi­mia ja tsemp­piä kai­kil­le, mut­ta haluan myös sanoa, että välil­lä tulee päi­viä, jol­loin ei jak­sa tsem­pa­ta tai hymyil­lä ja se on täy­sin ok. Ollaan tänä syk­sy­nä armol­li­sem­pia itsel­lem­me. Ja muis­te­taan se D‑vitamiinilisä.

Iha­naa alka­vaa syk­syä, täs­tä se läh­tee! Pala­taan lin­joil­le.