Moro tyypit! Tässä esittäytyy Tunne Rintasi ry:n uusi harjoittelija Miia. Olen tuleva sosionomi (AMK) ja työskentelen opintojen ohella vaateketju UFFilla.
Työharjoittelujaksoni kestää kymmenen viikkoa, eli olen mukana messissä aina lokakuun loppuun saakka. Tunne Rintasi ry:n tiimi on ottanut minut super lämpimästi vastaan. Pääsin porukan tuella heti mukaan järjestökentän pyöritykseen. Jo ensimmäisen viikon aikana opin paljon uutta asiaa omatarkkailusta ja rintaterveydestä. Ja paljon on vielä luvassa.
Työskentely kolmannella sektorilla on kiinnostanut minua jo opintojeni alkuvaiheessa, joten on erityisen siistiä päästä harjoitteluun juuri Tunne Rintasi ry:lle. Yhdistyksen arvomaailma kohtaa omani, mikä tuntuu tärkeää nykyajan työelämässä. Olen kiinnostunut kehorauhaan ja -suhteeseen, yhdenvertaisuuteen sekä tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä ja koen, että yhdistys on huomioinut näitä teemoja myös viestinnässään.
Helsingissä olen virallisesti keltanokka. Muutin kehäkolmosen sisäpuolelle vasta pari vuotta sitten kotikaupunkini Oulun ja muutaman muun mutkan kautta. Nyt asun Itä-Helsingissä avopuolisoni ja pölyttyneen ukulelen kanssa. Vapaa-ajalla kirjoitan, juon liikaa kahvia ja haaveilen surffilomista Etelä-Amerikassa. Rakastan kasvisruokaa, aamuaurinkoa ja uuden kirjan tuoksua. Minua liikuttaa arkiset kädenojennukset, tarinat ihmisyydestä sekä tuntemattomien vastaantulijoiden hymyt kaatosateessa, kun kaikki ovat jo luovuttaneet kastumisen suhteen.
Syksyn kynnyksellä ihmiset kai tavallisesti toivottavat toisilleen voimia, tsemppiä ja jaksuhaleja. Muistuttavat kaapin perälle unohtuneesta D-vitamiinilisästä. Valo vähenee ja arjen rattaat aloittavat taas tasaisen raksutuksensa. Haluan siis toivottaa voimia ja tsemppiä kaikille, mutta haluan myös sanoa, että välillä tulee päiviä, jolloin ei jaksa tsempata tai hymyillä ja se on täysin ok. Ollaan tänä syksynä armollisempia itsellemme. Ja muistetaan se D-vitamiinilisä.
Ihanaa alkavaa syksyä, tästä se lähtee! Palataan linjoille.