Ostoskorisi on tyhjä!
Rintojen terveyttä voi seurata myös avusteisesti.
Jokaisella on oikeus huolehtia omasta rintaterveydestään. Säännöllisellä rintojen terveyden seurannalla pyritään rintasyövän varhaiseen tunnistamiseen. Mutta miten rintojen rintojen terveyttä voi seurata, jos henkilö ei pysty tekemään sitä itse? Keneltä voi pyytää apua? Kuka suostuu auttamaan?
Tunne rintasi ry, Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta ‑hanke sekä Suomen CP-liiton aikuistoiminta kehittivät yhteistyössä toimintatavan rintojen avusteiseen terveyden seurantaan. Kehittämistyöhön osallistui eri tavoin vammaisia kokemustoimijoita sekä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä henkilöitä.
Rintojen terveyden seuranta voi olla haasteellista tai mahdotonta monesta eri syystä. Fyysisesti vammainen henkilö ei ehkä ylety rintakehän alueelle, tai pysty hallitsemaan käsiensä motoriikkaa. Katselu tai tunnustelu saattaa jäädä toteuttamatta näkövammaisuuden tai esimerkiksi sormien tuntopuutosten takia. Jotkut henkilöt tarvitsevat ohjausta ja tukea kognitiivisten tai psyykkisten rajoitteidensa vuoksi. Mahdolliset traumaattiset muistot saattavat aiheuttaa ahdistusta, jonka vuoksi oman kehon katselu tai tunnustelu on vaikeaa.
Jos omatarkkailun vaiheita ei pysty noudattamaan yksityiskohtaisesti, rintojen terveyden tutkiminen kannattaa tehdä edes osittain. Rinnan voi tutkia myös saman puolen kädellä, tai pyrkiä tunnustelemaan ainakin rinnan yläneljänneksen, eli rinnan yläpuolella ja lähellä kainaloa olevan alueen, jonne rintasyöpäkyhmyjä tulee useammin kuin muualle rintaan. Itselle sopivan tekniikan löytäminen vaatii omaan kehoon tutustumista ja kokeilemista.
Avusteisesta seurannasta puhutaan silloin, kun henkilö ei pysty tarkkailemaan rintojaan tai rintakehäänsä itsenäisesti, vaan tarvitsee tarkkailuun tai johonkin tarkkailun vaiheeseen toisen henkilön apua.
Avustamisen tavat ovat aina yksilöllisiä. Vammainen henkilö tietää useimmiten itse parhaiten, minkälaista apua hän tarvitsee. Avusteisen rintaterveyden seurannan muotoja ovat muun muassa
Avustaminen on sanallista ja ohjaavaa. Avustava henkilö voi kehottaa toista henkilöä tarkkailemaan rintansa sekä peilin avulla että koskettamalla, ja muistuttaa tarkkailusta säännöllisesti. Tuettu päätöksenteko auttaa toimintatavan valitsemisessa, mikäli rinnoista löytyy muutoksia.
Jotta henkilö ylettyy koskemaan eri puolille rintaa, avustava henkilö voi auttaa käden paikallaan pitämisessä, oikean asennon saamisessa tai esimerkiksi peilin pitelemisessä. Henkilö koskettaa itse omia rintojaan.
Avustava henkilö tarkkailee toisen henkilön rinnat katselemalla ja tunnustelemalla, mikäli hän ei pysty toteuttamaan tarkkailua itse.
Rintojen terveyden tutkimista voidaan pitää arjen taitona siinä missä uimataitoa, hampaiden pesua tai taitoa valmistaa itsellensä ruokaa. Mutta voisiko toisen henkilön avustaminen rintojen terveyden seurannassa tulla myös arjen taidoksi?
Avusteisella omatarkkailulla voidaan huomata rinnoissa tapahtuvia muutoksia ja huolen noustessa hakeutua terveydenhuoltoon. Avustava henkilö ei voi tehdä diagnooseja tai antaa varmaa tietoa henkilön terveydentilasta. Näin ollen avustavan henkilön ei tarvitse olla terveydenhuollon ammattilainen. Kokemus omien rintojen terveyden seuraamisesta saattaa olla hyödyksi.
Periaatteessa kuka tahansa voi avustaa rintojen terveyden seuraamisessa: läheinen, elämänkumppani, henkilökohtainen avustaja, ystävä, omaishoitaja, seksuaalineuvoja, kotihoitaja tai asumispalvelujen työntekijä. Tärkeintä on, että tarkkailuun osallistuvat henkilöt ovat tilanteessa omasta suostumuksestaan.
Avun pyytäminen henkilökohtaisiin ja intiimeihin asioihin ei ole välttämättä helppoa. Vammainen henkilö saattaa pohtia, toteutuuko hänen itsemääräämisoikeutensa, entä oikeus yksityisyyteen. Kuka ohjaa tilannetta? Kuka päättää, miten toimitaan?
Avustamisen tulee tapahtua eettisesti ja turvallisesti.
Molemmat osapuolet ovat tietoisia, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Tarvittaessa avustava henkilö antaa tietoa, miksi rintojen terveyden seuranta on tärkeää, miten sitä tehdään sekä mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Rintojen tutkiminen ei ole kliininen tutkimus eikä siinä tehdä diagnooseja. Molemmat ymmärtävät myös, ettei tarkkailussa tapahtuva kosketus ole eroottista eikä sen tarkoitus ole tuottaa mielihyvää. Kosketuksella on terveyttä edistävä merkitys.
Avusteinen rintojen terveyden seuranta perustuu yhteiseen sopimukseen. Molemmilla osapuolilla on oikeus asettaa omat rajansa ja tarvittaessa kieltäytyä. Vammainen henkilö säilyttää itsemääräämisoikeutensa, ja päättää itse, tarkkaileeko rintojaan vai ei. Seurantaan ei voi pakottaa.
Avusteisessa rintojen terveyden seurannassa toteutuu molemminpuolinen turvallisuus ja luottamuksellisuus. Avustava henkilö on vaitiolovelvollinen. Hän ei saa kertoa tilanteesta tai havainnoistaan ulkopuolisille. Tilan valinnassa kiinnitetään huomiota yksityisyyden toteutumiseen.
Eettistä toimintatapaa vahvistaa myös ennakointi. Rintojen terveyden seurannassa avustamisesta olisi hyvä sopia jo siinä vaiheessa, kun palveluja tai avustajan työnkuvaa suunnitellaan. Asumispalveluja käyttävä henkilö voi pyytää, että asia kirjataan hänen palvelusopimukseensa. Sopimus luo myös työntekijälle oikeusturvaa mahdollisissa kiistatilanteissa. Avusteinen omatarkkailu tulisi sisällyttää työntekijöiden perehdytykseen ja osaksi kirjaamiskäytäntöä. Henkilökohtaisen avustajan työnantajan on hyvä pohtia, tulisiko omatarkkailussa avustamisesta mainita työsopimuksessa vai riittääkö suullinen sopimus.
Rintaterveyden voi ottaa puheeksi myös esimerkiksi gynekologilla tai muulla käynnillä terveydenhuollossa. Terveydenhuollon henkilökuntaa voi pyytää tutkimaan rinnat ja neuvomaan rintojen tutkimiseen.
Kaikki 50–69-vuotiaat naiset ja naisen henkilötunnuksen oomaavat henkilöt saavat kahden vuoden välein kutsun maksuttomaan rintojen röntgenkuvaukseen eli mammografiatutkimukseen. Muiden tulee hakeutua terveydenhuoltoon pariin oireita havaittuaan, jolloin lääkäri tekee tarvittaessa lähetteen mammografiatutkimukseen.
Jos seulontatutkimukseen osallistuminen ei onnistu mammografiatutkimuksena, on jokaisella oikeus vaatia rintojen tutkimista muulla tavoin. Rinnat voidaan tutkia esimerkiksi ultraäänitutkimuksella.
Vammaissopimuksen 25. artiklassa Terveys lukee, että vammaisella henkilöllä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus maksuttomiin ja kohtuuhintaisiin terveydenhuoltopalveluihin ja ‑ohjelmiin. Artiklassa mainitaan myös sairauksien varhainen tunnistaminen ja puuttuminen, mikä luo perustan rintojen terveyden seurannan toteuttamiselle.