Rintojen historiasta (ja vähän tissikirjankin)

Vuonna 2013 olin hoitovapaalla opiskeluterveydenhoitajan työstäni pienen lapsen kanssa. Olin valmistunut vuotta aiemmin seksuaalineuvojaksi, ja opintojen ohessa heräsi ajatus kirjan kirjoittamisesta aiheesta Rinnat. Syntyi tissikirja, eli Rinnat – kaikki mitä niistä tulee tietää. Iso osa kirjaa olivat kuvat, joiden avulla halusin esitellä niitä monenlaisia rintoja, joita ei mainoksissa, somessa tai elokuvissa näe. Moninaisuus on rikkautta, ja kaikki rinnat ovat omalla tavallaan erityisiä ja kauniita! Rintoihin liittyviä tabuja ja seksualisoimista on syytä rikkoa, ja osa tätä on kaikenlaisten rintojen ja kehojen näkyväksi tuominen.

Ulkoisen olemuksen lisäksi huomasin, että rintoihin liittyy monenlaista asiaa, joista jokaisen naisen on tärkeä tietää (kuten rintaliivit, omatarkkailu, imettäminen, esteettinen kirurgia jne.).  Kiehtova on myös rintojen historia: niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on ollut rintoja. En ole historioitsija, mutta voisin kuvitella, ettei esihistoriallisina luolamiesaikoina rintoja juuri peitelty tai kainosteltu. Ne hoitivat homman lasten ruokkimiseksi. Ehkäpä silloinkin arvostettiin silmää miellyttäviä ja mukavan pehmeitä maitorauhasia, ja rinnat saattoivat olla osatekijä kivikaudenkin parinvalinnassa. 30 000-40 000 vuotta sitten valmistetut Venus-patsaat rehevine muotoineen ainakin kertovat, että hedelmällisyys ja hyvä ravitsemustila olivat elinehto suvun jatkumiselle, ja rinnatkin tässä tärkeässä osassa olivat. https://yle.fi/uutiset/3-12389168.

Ensimmäiset dokumentit liittyen rintoihin löytyvät egyptiläisistä papyruksista 1500-luvulta eaa., joissa neuvotaan maidon erityksen elvytyksestä sekä rintasairauksien hoidosta. Niihin aikoihin rintojen paljastaminen ei ollut enää sallittua muille kuin prostituoiduille, ja rintoihin liittyi symboliikkaa ja mystiikkaa.

Rinnat paljastamalla tai peittämällä ilmaistiin kreikkalaisissa jumaltarustoissa kunkin naisjumalan ominaisuuksia. Viisauden neitsytjumala Ateena kuvattiin siveästi peiteltynä ja keihäällä ja kypärällä ”miehisesti” varustettuna. Rakkauden jumala Afrodite (room. Venus) taas kuvattiin lähes aina puolipukeissa ja rinnat paljaina, mutta silti häveliäästi kumarassa.

Raamatusta löytyy kaksijakoinen suhtautuminen naisiin ja rintoihin: toisaalta rintoja, kohtua ja hedelmällisyyttä palvotaan, toisaalta naisia arvostetaan lähinnä lasten synnyttämisen vuoksi (vaikka hyvistä ja viisaistakin naisista toki kerrotaan). Naisten edellytetään olevat siveellisiä tyttäriä ja kuuliaisia vaimoja, joiden rinnat kuuluvat yksinomaan aviomiehille ja omille lapsille.

Uuden testamentin kahden vahvan naishahmon, Neitsyt Marian ja Maria Magdalenan vaikutus länsimaiseen kulttuuriin oli valtava. Neitsyt Maria oli seksuaalisuudesta ja synnistä riisuttu, puhdas ideaali, joka synnytti lapsen ilman seksuaalista kanssakäymistä miehen kanssa (olisipa se kätevää – ja tylsää!). Sen sijaan Maria Magdalena edustaa yleisen käsityksen mukaan syntiä ja turmelusta, mutta myös katumusta ja anteeksiantoa. Tarkoituksena oli pitää aisoissa naisten seksuaalisuutta.

Taiteessa näkyy kiinnostava kehityskulku keskiajan alun rintojen vilahtamiseen lähinnä helvetin tulien korventaessa tai kuolemansyntien, kuten himon kuvauksissa. Naisvihaa purettiin groteskeilla maalauksilla rintojen leikkelystä ja polttamisesta. Neitsyt Marian hyvyyttä ja pyhyyttä kuvaavat imetysteokset ilmestyivät taiteeseen 1300-luvun alussa.

Varhaisrenessanssin ihanne oli pienet rinnat ja leveät lanteet. Renessanssi merkitsi seksuaalista vapautumista, ja naiset ryhtyivät korostamaan rintojaan korseteilla ja liiveillä. Tällöin myös rinnat saivat leimansa yhteiskuntaluokan merkkinä: pienet ja kiinteät rinnat merkitsivät yläluokkaa, kun taas isot ja maitoa tuottavat kuuluivat alempien luokkien edustajille. Ideaali oli jo tuolloin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Rinnat – kuten naiset yleensäkin – nähtiin joko täysin hyvinä ja puhtaina, tai täysin turmeltuneina. Noitavainoissa jahdattiin ja poltettiin ”pahoiksi” kuviteltuja naisia, joilta etsittiin ”paholaisen merkkiä” eli kolmatta nänniä tai muuta ihomuutosta, josta nainen olisi saattanut imettää paholaista.

Varhaisrenessanssin ihanne oli pienet rinnat ja leveät lanteet. Renessanssi merkitsi seksuaalista vapautumista, ja naiset ryhtyivät korostamaan rintojaan korseteilla ja liiveillä. Tällöin myös rinnat saivat leimansa yhteiskuntaluokan merkkinä: pienet ja kiinteät rinnat merkitsivät yläluokkaa, kun taas isot ja maitoa tuottavat kuuluivat alempien luokkien edustajille. Ideaali oli jo tuolloin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Rinnat – kuten naiset yleensäkin – nähtiin joko täysin hyvinä ja puhtaina, tai täysin turmeltuneina. Noitavainoissa jahdattiin ja poltettiin ”pahoiksi” kuviteltuja naisia, joilta etsittiin ”paholaisen merkkiä” eli kolmatta nänniä tai muuta ihomuutosta, josta nainen olisi saattanut imettää paholaista.

Teollistumisen myötä rinnat menettivät uskonnollisen merkityksensä, ja eroottiset kuvat sekä lääketieteelliset julkaisut alkoivat yleistyä painotekniikan kehittyessä. Viktoriaanisessa Englannissa naisten rinnat jaettiin taas hyviin, imettäviin ja siveellisiin sekä huonoihin ja syntisiin. Kaikenlainen seksiin ja intiimeihin ruumiinosiin viittaaminen oli pannassa. Kääntöpuolena pornografiset kuvat ja bordellilaitos kukoistivat. Seksuaalisuus ei häviä minnekään, vaikka se kuinka valtion taholta kiellettäisiin.

Lähihistoriasta löytyy dokumentoitua tissiä joka lähtöön. Välillä ihanteena ovat olleet pienet rinnat ja androgyyni naistyyppi, mutta enimmäkseen rinnat (mitä isommat, sen paremmat) on nähty naiseuden ja seksuaalisuuden symboleina. Rintojen paljastaminen julkisesti on edelleen hätkähdyttävää, ja kummallista kyllä jopa lain vastaista. Muun muassa ukrainalainen naisaktivistiryhmä Femen on käyttänyt jo vuosia paljaita rintoja aseena mielenosoituksissa Paavia ja Putinia vastaan, ja taistelussa naisten oikeuksien puolesta. Myös Suomesta löytyy tissiaktivismia mm. Cult Cunthin järjestämien tissiflashmobien muodossa. https://yle.fi/uutiset/3-12027412.

Edelleen maailmasta löytyy alkuperäiskulttuureja, joissa rinnat saavat heilua vapaasti näkösällä, eikä siihen kukaan kiinnitä huomiota. Länsimaissa tätä saamme vielä odottaa. Kuulostaa kummalliselta, että puolet maailman väestöstä joutuu piilottelemaan yläruumistaan vain siksi, että joidenkin mielestä naisen nännit ovat jotenkin ”härskit”. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa pääsemme rintojen seksualisoimisesta kaikkien kehojen ja niiden osien arvostamiseen ja hyväksymiseen – sellaisina kuin ne ovat.

Annika Kaarnalehto

Lähde: Kaarnalehto, Annika (2014). Rinnat  – Kaikki mitä niistä tulee tietää.

Jaa:

Lisää ajankohtaisia

Poistumme Twitteristä

Tunne rintasi lopettaa Twitterin käytön marraskuun lopussa. Koemme että viimeaikaiset muutokset vievät palvelua entistä enemmän sellaiseen suuntaan, jota emme toivo. Joten jatkossa toimimme IG:ssä ja

Breast Health Day 2022: Pieniä suuria terveystekoja!

Jokainen meistä on todennäköisesti kuullut terveistä elintavoista kaiken kuulemisen arvoisen. Harvalle ylipainoiselle tulee suurena yllätyksenä, jos läheinen tai terveydenhuollon ammattilainen huomauttaa, että painoa olisi hyvä

Tunne rintasi -yhdistys Fingerporissa

Puhelimessa oleva hallituksen Whatssapp-ryhmämme alkoi iloisesti kilisemään keskiviikkona 12.10.2022. Hesarissa oleva Fingerporin sarjakuva sai meidät todellakin repeämään. Me otetaan tämä kunnianosoituksena, ihana Pertti Jarla.

Coming Soon
Tutkitko rintasi?
Tutkitko rintasi?
Tutkitko rintasi?
Skip to content