Keho ei tar­vit­se lupaa olla ole­mas­sa

Jäl­leen kesän lähes­tyes­sä kai­ve­taan esiin kevyem­piä vaat­tei­ta, ja oma keho tulee aiem­paa näky­väm­mäk­si. Yhtäk­kiä saa­tat huo­ma­ta, että aja­tuk­sis­sa­si on tut­tu pie­ni kriit­ti­nen ääni, joka kysyy, pitäi­si­kö vie­lä jota­kin muut­taa kehos­sa ennen kuin se on ”val­mis” näky­mään. Het­ki, jol­loin puet ensim­mäis­tä ker­taa kesä­vaat­teet pääl­le, voi tun­tua yllät­tä­vän ras­kaal­ta. Pei­lin edes­sä huo­maat tar­kas­te­le­va­si itseä­si taval­lis­ta pidem­pään, eri kuva­kul­mis­ta. Aja­tus saat­taa myös har­hail­la sii­hen, miten muut mah­ta­vat näh­dä var­ta­lo­si.

Keho­po­si­tii­vi­suus ei ole vain tren­di­sa­na. Se on aja­tus sii­tä, että jokai­sel­la kehol­la on tasa-arvoi­nen kun­nioi­tus ja oikeu­det. Jokai­sel­la on oikeus tar­kas­tel­la itse­ään sekä omaa kehoa lem­peäs­ti ja hyväk­syen yhteis­kun­nal­li­sis­ta ihan­teis­ta riip­pu­mat­ta. (Frisk 2021). Se ei mää­ri­tä tiet­ty­jä elä­män­ta­po­ja eikä myös­kään sul­je pois mah­dol­li­suut­ta ter­veel­li­siin elä­män­ta­poi­hin tai oman kehon tark­kai­luun. Sen sijaan se mah­dol­lis­taa nii­den toteut­ta­mi­sen itsel­leen armol­li­ses­ti.

Mikään näis­tä näkö­kul­mis­ta ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, että jokai­se­na päi­vä­nä kat­soi­si itse­ään pei­lis­tä ja ajat­te­li­si pel­käs­tään posi­tii­vi­sia asioi­ta. Posi­tii­vi­nen kehon­ku­va, keho­neut­raa­lius ja keho­po­si­tii­vi­suus eivät ole jat­ku­vaa hyväk­syn­tää ja täy­del­lis­tä itse­var­muut­ta. Itse­ään koh­taan lem­peä­nä ole­mi­nen ei aina onnis­tu, ja se on täy­sin nor­maa­lia. Kehoa voi oppia vähi­tel­len arvos­ta­maan. Keho­suh­de ei ole myös­kään pysy­vä tila, vaan se elää päi­vien ja elä­män­ti­lan­tei­den mukaan.