Rintasyöpä ei ole vain naisten sairaus vaan kuka tahansa voi sairastua. Vuosittain rintasyöpä todetaan noin 30 miehellä. Vaikka sairastuneiden miesten määrä on pieni, on hyvä olla tietoinen sairastumisen mahdollisuudesta, jotta mahdollisen rintasyövän toteaminen ei viivästy. Valitettavan usein miesten rintasyövän diagnosoiminen viivästyy, syystä että sitä ei osata epäillä sen harvinaisuuden vuoksi. Usein miesten rintasyövän taustalla on perinnöllinen alttius sairastua syöpään. Tästä syystä mahdolliset jälkeläiset on ohjattava perinnöllisyystutkimuksiin. Suurin riski sairastumiseen on yli 60 vuoden ikä. Rintasyöpään sairastumisen riskiä lisää myös ylipaino ja alkoholin käyttö. 

Myös miehen kannattaa tarkistaa rintakehän alue noin kerran kuussa. Rintasyövän oireet miehellä ovat aivan samat kuin muillakin. Yleisin oire on kyhmy, jonka lisäksi oireita voivat olla esimerkiksi muutokset ihossa tai nännissä. Lue lisää rintasyövän oireista täältäLue lisää miehen rintasyövästä oheisesta Miehet, rintasyöpä ja omatarkkailu-esitteestä, sekä Duodecim-lehden artikkelista täältä.

Lisää omatarkkailusta

rintasyövän sairastaneille

Rintojen omatarkkailu on hyvä tehdä säännöllisesti rintasyöpähoitojen jälkeen. Tutustu kehosi muutoksiin ja ota omatarkkailu tavaksi. Säännöllisen tutkimisen ansiosta sinulle muodostuu tuntuma rintojesi ja rintakehäsi rakenteesta ja havaitset helpommin mahdolliset muutokset niissä. Muutos voi olla merkki rintasyövän uusiutumisesta. Varhain havaittu uusiutunut syöpä voi olla helpompi hoitaa. Rintasyöpä voi löytyä myös hoitamattomasta rinnasta. Rintasyövän sairastaneiden kannattaa seurata myös kainalon alueen muutoksia, sillä suurentuneet imusolmukkeet voivat viitata uusiutuneeseen rintasyöpään.

raskauden ja imetyksen aikana

Rintojen omatarkkailu on tarpeen myös raskauden ja imetyksen aikana, sillä raskaus tai imetys eivät suojaa sairastumiselta.

eri ikäkausina

Omatarkkailua suositellaan tehtävän säännöllisesti läpi elämän, siitä lähtien kun rinnat alkavat kehittyä. Eri ikävaiheisiin liittyy kuitenkin omat riskitekijänsä ja erityistilanteensa.

Skip to content